Harjoittelutarina: Kuinka yhdistää telinevoimistelu ja koodaaminen?

En voisi ikinä tehdä samaa työtä kuin isä.

Näin Elias Rautala, 26, ajatteli jo lapsena, kun toimistossa istuminen ja näytön tuijottaminen eivät kiinnostaneet pätkääkään. Kapinahenki pysyi yllä vuosia, kunnes iän karttuessa selkeää kuvaa omasta uravalinnasta ei alkanut kuulua. Silmien edessä vilisi vain eri alojen pääsykokeita ja itsensä etsimistä. Rautala päätti tutustua vaihtoehtoihin avoimen yliopiston kautta ja yllättäen tietojärjestelmätiede kolahti heti.

– En ole mikään kympin poika, enkä edes kasin poika. Kerrankin, kun tulee tunne, että osaa jotain ja pärjää jossain, niin siitä tulee tosi hyvä fiilis. Silloin sitä tykkää myös tehdä, Rautala sanoo.

Avoimen yliopiston opinnot vaihtuivat tietojärjestelmätieteen pääaineopintoihin Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2015. Nyt maisterin tutkinnosta puuttuu enää pro gradu -tutkielma ja muutama pakollinen kurssi.

 

Mentori löytyi harrastuksesta


Syksyllä 2016 Rautala aloitti oppipoikana Growthsettersillä, jonne hän päätyi rakkaan harrastuksensa kautta. Rautala ja hänen mentorikseen ryhtynyt Jari Ikävalko ovat molemmat vaikuttaneet pitkään telinevoimistelupiireissä ja sama kiinnostuksen kohde yhdisti heidät myös ohjelmistokehityksen parissa.

– Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun Jari kysyi, kiinnostaako minua lähteä tutustumaan it-alaan tarkemmin.

Nyt Rautala kehittää telinevoimisteluun liittyvää valmennussovellusta yhdessä Ikävalkon kanssa tämän luotsaamassa Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tutkimusprojektissa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että telinevoimistelu ja koodin pakertaminen ovat kaukana toisistaan. Rautala näkee ne kahtena täysin eri maailmana, mutta löytää kuitenkin niistä samankaltaisiakin piirteitä. Molemmissa voi nähdä omanlaistaan olioajattelua.

– Pitää ymmärtää yhtä oliota, mutta myös kaikkia muita yhdeksää ympärillä olevaa. Ne pitää saada toimimaan yksin ja yhdessä, hän pohtii.

 

Turvallinen ympäristö oppia


Mentori-oppipoika -työskentelyn alkaessa Rautalalla oli kaksi vuotta opintoja takana. Siinä vaiheessa mieleen oli iskostunut vasta pintapuolinen kuva siitä, millaisella kentällä liikutaan ja millaisia mahdollisuuksia on saavutettavissa.

– Parasta onkin ollut se, että on ollut turvallinen ympäristö lähteä tutustumaan kaikkeen uuteen. Kaksi päätä on aina enemmän kuin yksi ja asiat on paljon mukavampi kohdata, kun saa seurata, miten Jari tekee.

Tietojärjestelmätieteen koulutus tarjoaa Rautalan mukaan perusymmärryksen tekemiseen, mutta vasta työelämän projekteissa oppi saadaan nivottua käytäntöön.

– On hienoa, että minulla on opettaja sekä koulussa että töissä, hän toteaa.

 

Runko ja oksat kunnossa


Rautala kuvailee omaa osaamistaan vertaamalla sitä puuhun.

– Olen hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia. Jos ajatellaan puuta, niin mä ymmärrän sen rungon ja oksat, mutta en ihan vielä niitä lehtiä, hän sanoo.

Isän opiskeluaikojen teknologioista on menty jo kohisten ohi ja digitalisaatio on muovannut yhteiskuntaa vuosi toisensa jälkeen. Rautalalle tämä kaikki on kiehtovaa ja teknologian jatkuva kehittyminen on oman osaamisen päivittämisen kannalta innostavaa. Työkalut siihen ovat hänen mielestään hyvin yksinkertaiset: netti ja omat verkostot.

– Kaikkein paras tietolähde on töistä ja opiskeluista tulleet kollegat, koska ei sitä itse aina osaa etsiä samoja asioita kuin joku toinen. Haluan nähdä monta eri ratkaisua. Samaan lopputulokseen kun voi päästä niin monella eri kielellä, hän pohtii.