Pakina: Kun kotona asuu koodari

En tiedä, pitäisikö tästä olla huolissaan. Elämä on heilauttanut minut siihen pisteeseen, että olen päivittäin tekemisissä tietynlaisen, hyvin spesiaalin, ihmistyypin kanssa. Jaan töissä huoneeni kyseistä tyyppiä edustavan yksilön kanssa ja muista työkavereistakin yli puolet lukeutuu samaan kastiin. Kyseessä on koodari, devaaja, vanha kunnon nörtti – ja sellainen asuu myös meillä kotona.

Koodari, tuo devaajain heimoon kuuluva kädellinen harrastaa aktiivista itsetutkiskelua, jota värittää ainainen riittämättömyyden tunne. Tyypillinen vastaus päivän kuulumisten kyselyyn on ketju sadatteluja, kuinka asiat X, Y ja Z eivät toimineet tänäänkään niin kuin olisi pitänyt. Syy tähänkin on heimon sisällä selvä: et vain osaa. Onneksi oli kahvia. Päivän kohokohta oli se, kun palaverissa sai pullaa ja ylimääräiseksi jäänyt jaettiin toisen lajitoverin kanssa.

Devaajan luonnollisen elinympäristön huomioon ottaen on vaikea sanoa, onko onni vai onnettomuus, että hän on saanut kanssaeläjäkseen järjestystä ja puhtautta arvostavan viestijän. Kuka jaksaa lajitella pyykkejä, kun ne menevät kuitenkin taas likaiseksi seuraavan käyttökerran jälkeen? Tai jos niitä sukkia on ihan pakko niputtaa pareittain, niin se voisi tapahtua bubble sort -lajittelualgoritmiin nojaten niin, että jokainen sukka saisi automaattisesti parikseen kaverin, jossa on yhtä monta reikää.

Myös kauppalistalla ja jääkaapin sisällöllä olisi syytä olla jonkinlainen versionhallinta. Jos jotakin puuttuu, se lisätään. Mutta auta armias, jos joku on tietämättäsi jo ehtinytkin työstää samaa taskia, ja kaapin hyllyllä onkin nyt duplikaatti. Kuka helvetti on ostanut jo leipää? Syntyy konflikti, joka päättyy vain, mikäli tuplakappale poistetaan. Kuten arvata saattaa, liiallinen sanitoimaton suun kautta syötetty input aiheuttaa vääjäämättä IOExceptionin, ylivuodon ja output-reissun saniteettitiloihin.

90 prosenttia epäonnistumista ja 10 prosenttia onnistumista työssään kokeva kädellinen vaatii joskus myös välimuistin tyhjennyksen. Tietty määrä väkijuomaa saa koodarin loogista päättelykykyä pursuavan kertomuksen sisältämään syntaksivirheen jos toisenkin. Joskus nörtin sisäinen käyttöjärjestelmä yksinkertaisesti kaatuu ja ainoa vaihtoehto tilan korjaamiseksi on täydellinen buuttaus.

Kotonani asuva yksilö voidaan laskea kuuluvaksi heimonsa uhanalaisimpaan alaluokkaan: hän pitää kuntoilusta. Treenatessaan tämä eksentrinen henkilö noudattaa silmukointimenetelmää, jossa ehtolauseeksi toistojen määrälle muodostuu while(energy>0) doRep();. Kotiin palatessaan hän huomaa keittiön matonkuteiden välissä virheen kissan oksennuksen muodossa. Taas täytyy suorittaa automaattinen roskankeruu.

Illalla (lue: yöllä) devaaja commitoi tietoisuutensa suoratoistopalvelun maailmaan ja lopulta pushaa itsensä lepotilaan. Tällöin tarkoin harkittu proseduuri etenee siten, että sängyssä jo valmiiksi oleva hahmo siirtää itseään, jos ja vain jos siellä on tilaa.