Tuoteomistajuus alkoi kiehtoa tosissaan – lopputili töistä ja kohti uutta

Merikapteeni Markus Pelkonen on valmiina luotsaamaan laivansa kohti tuntematonta ulappaa. Takana on tuttu ja turvallinen rannikko, josta on lastattu mukaan hyödyllisiä tarvikkeita: tuntemusta alasta, kontakteja oikeisiin ihmisiin sekä intoa tarttua uuteen. Satama jää koko ajan taaemmaksi, nyt ei voi enää kääntyä.

Todellisuudessa muuramelainen Pelkonen on tehnyt lähes parikymmentä vuotta töitä it-alalla – mikä on ollut omanlainen merimatka sekin. Solteq, Descom, Digia ja Yomi ovat tulleet työnantajina tutuiksi, mutta tällä hetkellä hän tutustuu elämään, jossa työnantajaa ei ole ollenkaan.

Pelkonen nimittäin irtisanoutui palkkatyöstään helmikuussa. Miten tähän pisteeseen on päädytty ja miksi?

 

Kelataan hetki taakse päin


Pelkonen koodasi ensimmäisen sovelluksensa jo ala-asteella Commodore 64:lla, kun tuttava tarvitsi neulomisharrastukseensa auttavaa kättä. Kymmenen markan palkka puolen tunnin työstä oli ensimmäinen omalla työllä ansaittu merkkipaalu kohti tulevaa ammattia.

Yläaste- ja lukioikäisenä hän jatkoi mielenkiinnon kohteensa parissa ja päätyikin lopulta opiskelemaan tietotekniikkaa Jyväskylän yliopistoon.

Vuosituhannen vaihde vei Pelkosen työelämään, jossa hän viihtyi sovelluskehitystehtävissä seitsemän vuotta. Harrastuneisuudesta kerätty osaaminen johdatti häntä syvemmälle projekteihin, joihin hän pääsi mukaan avainhenkilön ja teknisen osaajan roolissa.

 

Tunne siitä, että jotain puuttuu


Vuosien varrella projektit ja vastuut kasvoivat ja olivat kiinnostavia, mutta jokin hiersi mieltä.

– Tuli tunne, että toistan itseäni, enkä enää ratkaise uusia ongelmia, Pelkonen sanoo.

Jumiutuneen tilanteen taustalla kummitteli myös iso epäonnistuminen projektissa, mistä Pelkonen sai kimmokkeen lähteä tutustumaan projektin johtamiseen. Työn luonne muuttui valmentavaksi ja hän pääsi toimimaan Scrum Masterina sekä myöhemmin Agile Coachina.

Vuonna 2013 Nokian liiketoiminta Suomessa pieneni ja vastassa oli isoja alasleikkauksia, jotka vaikuttivat myös työnantajaan. Siinä vaiheessa Pelkosella kasvoi tarve päästää huilaamaan ja pohtimaan omaa tulevaisuuttaan.

Vajaan vuoden kestäneen hengähdyksen jälkeen Pelkonen päätyi Descomille, jossa ensi kertaa vastassa oli kokonaisen asiakkuuden vetäminen.

– Se oli erittäin opettavaista aikaa. Silti koko ajan oli sellainen tunne, että vielä puuttuu paloja palapelistä.

 

Työpaikka vaihtui yhteisöön


Ohjelmistoprojektien ja palveluiden tuottamisen tavat tuntuivat riittämättömiltä ja joskus jopa vääriltä. Asiakas saattaa ostaa ratkaisun, missä uskoo toimittajan ymmärtävän ratkaistavan ongelman koko laajuudessaan, vaikka todellisuus on toinen.

– Toisaalta sopimus saattaa rajata toimintaa niin, että toimittajan tiimi keskittyy tekniseen ratkaisuun ja asiakas jää melko yksin itse ongelman ratkaisun kanssa. Palautteen saaminen ratkaisun vaikuttavuudesta, oppiminen ja ratkaisun muuttaminen vastaamaan paremmin todellisia tarpeita ei useinkaan toteudu tekemisessä, Pelkonen pohtii.

Ajatusten jatkuessa samanlaisina Pelkonen päätti ottaa seuraavan askeleen ja irtisanoa itsensä ensimmäistä kertaa elämässään. Sen jälkeen hän liittyi epäviralliseen kolmen hengen yhteisöön, jossa pääsee jakamaan ajatuksia.

– Meillä on yhteiset tilat, jonne kutsutaan aika ajoin ihmisiä törmäytymään ja sparrailemaan.

 

Ailahtelevaista arkea


Nyt kun Pelkonen on ollut maaliskuun alusta alkaen oman itsensä herra, on hänen suhtautumisensa arkeen ollut vaihtelevaa.

– Laskelmoin, että pystyn tekemään vuoden loppuun asti periaatteessa mitä vaan. Mutta kyllä se tietysti takaraivossa vähän painaa, kun ei tiedä, missä vaiheessa pääsee jonkinlaiseen tulotasoon kiinni.

Kokemus on kuitenkin ollut jo nyt palkitseva ja päällimmäisenä huomiona esiin on noussut se, kuinka väsyneeksi työelämän päivästä toiseen toistuvat rutiinit saavat ihmisen.

– Se oravanpyörä tappaa osittain oppimisen mahdollisuudet ja nyt kun on levännyt, niin pystyy taas ajattelemaan paljon kirkkaammin.

Pelkonen pitää huolen siitä, että arki ei pääse kehittymään tylsäksi. Hän kertoo tavoittelevansa yhteisön kautta erilaisten ihmisten kanssa kohtaamista kolmesta kahdeksaan kertaa viikossa.

 

Kohdeympäristöön ilmaiseksi harjoittelemaan


Toinen puoli Pelkosen arjesta kuluu perheen parissa. Hänellä on neljä lasta, joista vanhin on pian 13-vuotias. Perheestä puhuttaessa myös kaukaiset unelmat nousevat esiin.

– Jos kymmenessä vuodessa olisi pystynyt luomaan jotakin sellaista, missä ehkä omat lapsetkin pystyisivät toteuttamaan itseään.

Omaan osaamiseen liittyvä pitkän tähtäimen unelma on päästä toteuttamaan itseään startup-ympäristössä. Lähitulevaisuuden etapeissa taas on oppimistavoite, jonka toteutuessa Pelkonen on syventynyt tuoteomistajuuteen, palvelumuotoiluun ja kokonaisvaltaiseen sovelluskehitykseen niin, että voi kutsua itseään asiantuntijaksi.

Tavoitteensa edistämiseksi Pelkonen on valmis kokeilemaan samaa kuin maailmalla on nähty – tekemään ilmaiseksi töitä kohdeympäristössä Senior Trainee -tittelillä.

– Jos jostain löytyy taho, joka olisi kiinnostunut ottamaan 20 vuotta työelämää kahlanneen kaverin, niin mielelläni tulisin tekemään tällaista harjoittelua ihan ilmaiseksi, hän lupaa.

Skillwell seuraa Markus Pelkosen seikkailua kohti uusia ulapoita ja aluevaltauksia. Seuraavaksi kuulemme kokemuksia käyttäjätarinakartoituksesta (User Story Mapping).