Uuden työn termit, osa 2 – Pendelöinti

Aamuhetki varttia vaille yhdeksän. Kädessä pahvimukillinen kahvia. Muutaman minuutin odotus laiturilla ja pendolino saapuu, tällä kertaa ajallaan. Junaan, läppäri auki, ja työpäivä alkaa.

Vuosina 2008–2016 useimmat työpäiväni alkoivat näin. Olin pendelöijä eli tilastokeskuksen määritelmän mukaan oman asuinalueen ulkopuolella työssä käyvä työläinen. Sana pendelöinti ei kuitenkaan tule lempijunani mukaan, vaan pohjautuu latinan sanaan pendulum, heiluri tai heiluriliike. Heilahdin itse lähes päivittäin junan kyydissä toista sataa kilometriä edestakaisin. Onko näin pitkässä työmatkassa mitään järkeä? Miksi en muuttanut lähemmäs työpaikkaani? Eikö pendelöinti ole jumalattoman kallista? Näitä meiltä pendelöijiltä useimmiten kysytään. Kuitenkin Ylen (28.3.2018) mukaan yli 40 000 suomalaisen työmatka on yli sata kilometriä.

Avataan siis tätä yleistyvää ilmiötä lisää.

Jututin kahta erilaista pendelöijää, joiden molempien kyyditsijänä on juna. Minna on varsin tuore juna-pendelöijä, mutta hän teki aiemmin etätöiden ohella pitkää työmatkaa autoillen. Tero taas on kokenut pendelöijä välillä Lahti-Helsinki. Oikoradan jälkeen moni Lahdessa tunteekin asuvansa lähes pääkaupunkiseudun lähiössä.

Tero, miten ammattimainen pendelöijä suhtautuu välillä kovastkin parjattuun VR:ään? Tässä on ollut mm. talvia, jolloin myöhästelyt ja palvelutaso on puhuttanut työmatkalaisia?

– Viime vuosien aikana junien täsmällisyys on parantunut ja lippujen hankinta helpompaa, kiitos mobiilipalveluiden. Oikorata toi Lahteen paikallisjunan eli Z-junat, mutta ruuhka-aikoina vaunuja on liian vähän. Ikuinen ongelma on viestintä: kuulutuksien puute vaivaa edelleen, varsinkin jos aikatauluissa on muutoksia. Muuten junia kulkee Lahteen ihan tarpeeksi usein.

Olet pendelöinyt vuosia. Miten nopeasti totuit pitkään työmatkaan?

– Pitkään junamatkaan tottui hyvin nopeasti. Uskon, että se on vain kiinni asenteesta. Kun on liikkeellä positiivisella asenteella mikään ei ole vaikeaa.

Entä missä tilanteessa pendelöinti ei mielestäsi toimi, vaan pitää miettiä jokin muu ratkaisu työpaikan ja asuinpaikan suhteen?

– Jos olet perheellinen ja on pieniä lapsia, pendelöinti on haastavaa varsinkin, jos kumpikin vanhempi pendelöi. Tässä auttaa melkoisesti, jos työnantaja suhtautuu etätyön tekemiseen joustavasti.

Minna, miten sinä summaat junapendelöinnin plussat ja miinukset tuoreena junamatkustajana?

– Plussat: voi hengähtää, orientoitua päivän töihin ja tehdä töitä junassa. Se on sekä aamulla että illalla hyvä tapa "siirtyä" työpäivästä vapaa-aikaan etenkin, jos junamatka ei ole liian pitkä. Autoillessa on pakko keskittyä ajamiseen, joka kiireessä ja väsyneenä on usein suorastaan vaarallista.

– Junamatkan aikana on myös paljon ajatuksia avaavia kohtaamisia, jos on itse avoin. Jokaiseen päivään saa näin uuden näkökulman.

– Miinukset: Juna-aikataulut ovat tiukat, ja harvoin sopivat juuri omaan työaikatauluun. Junat ovat usein myöhässä juuri silloin, kun on kiire kokoukseen. Juna-asemien parkkitiloja ei ole mietitty loppuun asti joka päivä matkaavan kannalta. Parkkialueen pitää olla iso ja maksuton, kulkuesteetön, lähellä esimerkiksi ruokakauppaa tai palveluja – etenkin kaupungeissa tai kunnissa, joissa asuu paljon etäällä työssä käyviä. Monissa kunnissa ei ole mietitty asiaa loppuun asti.

Miten sinä vastaat kysymykseen “onko pendelöinnissä mitään järkeä”?

– Pendelöinnissä joka päivä ei ole mitään järkeä! Pitää olla mahdollisuus etätyöskentelyyn. Suosittelen pendelöintiä henkilölle, jolla on joustavat työajat ja melko itsenäinen työnkuva. Ja jos on perhettä, niin puolison tai tukiverkon pitää tukea asiassa.

– Kun aloitin, mietin. että ihanaa, kun on suht lyhyt junamatka ja saa vain istua ja olla, eikä keskittyä liikenteeseen. Mietin myös, että aikataulut ovat itselleni sopivia. Nyt mietin, että aikatauluja voisi olla vielä järkevämmin saatavilla ja panikoin joka aamu kiireessä, ehdinkö junalle aamuruuhkassa kaupungin läpi, löydänkö parkkipaikan tai onko juna myöhässä. Saan siitä stressiä! Alkaa tuntua, että autoilu on joustavampaa ja helpompaa, etenkin kun on perhettä ja muista riippuvaisia aikatauluja.

–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Pendelöinti junalla on siis arkea Suomessa ja kokemukset siitä hyvin henkilökohtaisia. Itsekin nautin junan helppoudesta, mutta yhtälailla harmittelin sitä, että junan aikataulu ei jousta. Jouston mahdollisuutta pitää olla työssä ja pendelöivällä työntekijällä itsellään. Pendelöijän arki voi olla monen liikkuvan asian palapeli. Työpaikkojen, joissa tätä joustoa on toimintakulttuurissa, on mahdollista saada myös niitä osaajia, jotka eivät asu työpaikan työssäkäyntialueella.

Suomi on pitkä maa täynnä viihtyisiä asuinpaikkoja, jotka voivat olla kuitenkin kaukana kiinnostavista työmahdollisuuksista. Asuinpaikan valinta on osaksi sattumaa, osaksi elämän suhdeverkoston ohjaamaa valintaa. Avainsana on työelämän osapuolten jousto – on mahdollista pysyä virkeänä ja toimintakykyisenä matkoineen pitkän työpäivän jälkeen, jos kokee voivansa vaikuttaa riittävästi valintoihinsa työntekemisessä, työmatkaamisessa sekä oman arjen palapelin hallinnassa.

P.s. Oletko sinäkin pendelöijä? Itse olen lähes koko työurani asunut eri työssökäyntialueella kuin työpaikkani ovat olleet. Katso tästä Tilastokeskuksen kartasta uusimmat työssäkäyntialueiden määritelmät.

Kiinnostuitko palvelustamme?

Varaa aika kanssamme, niin kerromme lisää