Katseletko maailmaa yksiväristen lasien läpi? Tunnista työelämän urautuminen ajoissa

Hyppäsin noin 15 vuoden tauon jälkeen työympäristöön, jossa valtaosa työkavereista on jälleen ohjelmistoalan ihmisiä. Useamman kerran on tullut töissä puheeksi, kuinka it-alaa vaivaavan osaajapulan yksi isoimmista ongelmista on osaajien urautuminen. Vaikka työelämä on ollut murroksessa jo vuosikaudet ja keinoja sekä välineitä omaan kehittymiseen on läjäpäin, miksi urautumisen tielle on helppo jäädä jumittamaan? 

Kun tästä softaosaajien urautumisesta juteltiin työkavereiden kanssa ensimmäisiä kertoja, oli osalla uskomus, että aihe on tyypillinen vain ohjelmistoalalla. Omat kokemukset markkinoinnin ja viestinnän parista, useamman toimialan näkökulmasta kertovat, että urautuminen on ihan kaikkia toimialoja koskevaa.

 

Oma potentiaali valuu hukkaan


Isossa mittakaavassa urautuminen voi haitata koko toimialan kehittymistä, ohjelmistoala on tästä hyvä esimerkki. Jos alalla on ollut hyvin pitkään tietynlaiset tavat toimia ja jo koulunpenkiltä lähtien on opetettu tiettyyn ajattelumalliin ja tapohin työskennellä, on vaikea muuttaa koko laivaston suuntaa yht’äkkiä. Töitä ja tekijöitä olisi vaikka kuinka, mutta tekijöiden aiempi osaaminen ei kohtaa edes tämän päivän, saati tulevaisuuden tarpeita. 

Urautuminen kaventaa ennen kaikkea oman potentiaalin näkemistä. Maailmaa katsellaan helposti yksiväristen lasien läpi, kun voisi ottaa sateenkaarilasit käyttöön. Meissä kaikissa on paljon potentiaalia, miksi ei hyödynnettäisi sitä niin tehokkaasti kuin vain voidaan? Maailma on menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että oppiminen ja kehittyminen pitäisi olla jokapäiväistä ja elinikäistä. Jokaisen pitäisi huolehtia oman markkina-arvonsa kehittymisestä.

 

Mitä jos urautumista ei ylipäänsä edes huomaa? 


Luulen, että tämä koskee useampaa meistä kuin ymmärrämmekään. Arki vie helposti mennessään. Ruuhkavuosien hektisimpinä päivinä voi olla helpompaa, kun työt hoituvat lähes automaattiohjauksella. Ei tarvitse suurempia miettiä. Kotona voi olla työpäivän jälkeen energiaa vievempi härdelli odottamassa. Mieluummin säästää paukut sinne.

Isoissa organisaatioissa työskentelyssä on monta etua, mutta haasteena voi olla, että tekeminen ja osaaminen tietyllä tavalla kapeutuvat. Firman kasvun alkutaipaleella sai tehdä esimerkiksi useille asiakkaille ja monenlaisissa projekteissa töitä. Firma kasvoi, asiakkuudet suurenivat, projektit laajenivat ja pitenivät. Vaikka ihmismäärän kasvaminen ympärillä oli hyvä asia, upposi tietyllä tavalla syvemmälle organisaatioon. 

Aikaisempien monien, jopa kymmenien asiakasprojektien sijaan saattoi tehdä enää muutamia, tai vain yhtä asiakkuutta kerrallaan. Tai tehdä vain yhtä ja samaa asiakkuutta vuosikaudet. Tuli enemmän siiloja, päätöksentekoketjut pitenivät, tiedot kulkivat monen etapin kautta. Tiesi eniten vain oman lähitiimin asioista. Uusia työkaluja tai sovelluksia ei kannattanut opetella, koska niitä ei tarvinnut työssä hyödyntää. Osaaminen kehittymistä esimerkiksi muilta toimialoilta ei osannut edes kaivata, koska kädet olivat täynnä nykyistä asiakkuuttakin.

 

Sysäys muutoksen tielle


Uskoisin valtaosalla olevan joku tuttu lähipiirissä, jolta on mennyt työpaikka alta, sairastunut vakavasti tai muutoin kohdannut käänteitä, jotka ovat havahduttaneet miettimään työkuvioita uusiksi. Suuri elämänmullistus voi olla joillekin se varmasti paras tapa havahduttaa miettimään, tekeekö työssään niitä asioita kuin haluaa. Säilyykö osaaminen haluttuna jatkossakin, pysyykö oman osaamisen markkina-arvo kohdallaan tai haluaisiko jopa nostaa sitä. 

Nuo ovat myös äärimmäisen raskaita tapoja havahtua asioihin. Isoissa myllerryksissä menee usein uusiksi monta muutakin asiaa. Muutokset ovat pitkiä ja voimavaroja vieviä. Voisiko näihin havahtua jo aiemmin ja jo pienemmistä signaaleista?

 

Et voi muuttaa sellaista, mitä et tiedosta 


Voit tehdä muutoksia vasta, kun olet tiedostanut, minkä haluat muuttuvan. Voit tätä lukiessa ajatella, että joopa joo, ei koske minua, en todellakaan ole urautunut. Tai voi olla, että sinulla on ollut jo pidemmän aikaa sellainen olo, että joku mättää, mutta et oikein saa kiinni, mistä on kyse. Olet ehkä tunnistanut oireet, mutta et vielä tunnistanut juurisyitä. 

Vaikka ajattelisitkin, että aihe ei koske sinua, alla on kuitenkin muutamia vinkkejä, joiden avulla voit miettiä, onko todellakin niin, että asia ei koske sinua.