Pelialan startup-yrittäjä Miikka Sipilä nukkuu jo yönsä rauhassa – “jos joku toinen pystyy tähän, miksen minäkin pystyisi”

Skillwellin osaajayrityksenä toimiva Stolen Shoes Entertainment kasvaa alihankinnan avulla etsien samalla peleilleen julkaisijaa. Vaikka joskus koko touhu saattaa kaduttaa, on yritys mennyt vuodessa ison loikan eteenpäin.

Vuosi sitten vastaperustetun Stolen Shoes Entertainmentin toimistolla istui neljä pelialasta innostunutta nuorta miestä, joilla oli huoneessaan vain pöydät ja tuolit. Nyt toimitiloja on täytynyt laajentaa, sillä remmiin on liittynyt neljä harjoittelijaa. Kesän lopussa myös yksi startup-yrityksen virstanpylväistä tuli saavutetuksi: ensimmäinen kuukausipalkkainen työntekijä allekirjoitti työsopimuksen.

Ohitettu etappi tuntuu samaan aikaan hienolta ja pelottavalta.

"Alkuun tuli öisin mietittyä, että saadaanko palkat varmasti maksettua. Yrittäjälle ei sinänsä ole väliä, jos itselle jää kuukauden palkka tulematta, mutta palkallisen työntekijän myötä kasvaa myös vastuu", Stolen Shoesin toimitusjohtaja Miikka Sipilä sanoo.

Peliprojektit edistyvät muun ohella

Tällä hetkellä yritys pyörii alihankintaprojektien voimalla, mutta Stolen Shoes ei silti ole haudannut haaveitaan pelifirmana.

"Tehtiin kesän aikana yksi kasuaali mobiilipeli, jota oltiin pitchaamassa Helsingissä Pocket Gamer Connects -messuilla. Siellä oli isoja nimiä tapahtuma täynnä ja saatiin kovasti palautetta", Sipilän yhtiökumppani Tero Paavolainen kertoo.

Simppeli valonsäteellä varjojen torjuntaan keskittyvä peli, Sunset Falls, on ollut testauksessa Suomen lisäksi, Intiassa, Meksikossa ja Irlannissa ja nyt sille etsitään julkaisijaa, joka saisi pelin jaettua ihmismassoille. Myös aiemmin kehitetty nelinpeli Robovirus odottaa päätöstä, julkaistaanko se mobiilille, PC:lle vai tehdäänkö siitä kokonaan uudenlainen versio.

Millainen on startup-yrittäjän perustyöviikko?

Yhtenä päivänä käydään asiakkaan luona, toisena juostaan yötä myöten vaihtamassa käyntikortteja messuilla. Seuraavassa käänteessä koodataan asiakasprojektia niska hiessä ja sitten jo pelataankin porukalla pöydän ääressä lautapeliä.

Sipilän ja Paavolaisen mukaan startup-yrittäjän tavanomaista työviikkoa on mahdotonta määritellä, koska jokainen päivä ja viikko ovat niin erilaisia. Tietyt hallinnollisia asioita koskevat rutiinit toistuvat säännöllisesti, mutta muutoin tapaamisten tai koodattujen rivien määrää on vaikeaa arvioida.

"Ehkä yrittäjäksi ei lähdetäkään tavoittelemaan sitä rutiiniviikkoa", Paavolainen sanoo.

Sipilä näkee oman asemansa yrityksessä olevan ruoskivan pomon sijasta henkilö, joka auttaa muita tekemään työnsä mahdollisimman hyvin. Toki yritys tarvitsee myös johtamista.

"Siinä roolissa koetan tietysti kirkastaa ajatusta siitä, minkä takia täällä ollaan."

Kaduttaako koskaan?

Yrittäjän keski-ikä Suomessa on 47 vuotta. Siihen verrattuna alle kolmekymppiset Sipilä ja Paavolainen ovat huomattavan nuoria tekijöitä. Kaduttaako heitä koskaan oman yrityksen perustaminen?

"Välillä tuntuu, että olisi kiva, jos olisi vähän enemmän kokemusta alalta. Aika monesti on kaduttanutkin, kun tämä on niin jatkuvaa vuoristorataa", Sipilä naurahtaa.

"Itse en olettanutkaan, että yrittäjyys olisi jotenkin älyttömän helppoa, mutta se oli jotain, jota halusin kokeilla", Paavolainen toteaa.

Kovatkin nimet ovat tavallisia ihmisiä

Mikäli tulevaisuus näyttäytyisi haavekuvien mukaisena, olisi Stolen Shoes myynyt viiden vuoden päästä 20 miljoonaa ja kivunnut paikallisella tasolla isoimmaksi pelialan toimijaksi.

Sipilä on todennut alan kovien suomalaisten tekijöiden Supercellin, Rovion tai Remedyn olevan täynnä ihan tavallisia ihmisiä.

"Olen oppinut sellaiseen ajattelumalliin, että jos joku toinen pystyy siihen, niin miksi minäkin en pystyisi", Sipilä pohtii.

Menestyneisiin edeltäjiinsä verrattuna Stolen Shoesin etu on avoimesti saatavilla oleva tieto peliyritysten onnistumisista ja kompastumisista, sekä niiden syistä ja seurauksista. Myös paikallinen scene kannustaa puhumaan avoimesti tehdyistä virheistä.

"Viidessä vuodessa me luultavasti ollaan tehty jo menestynyt peli – tai ainakin monta epäonnistunutta", Paavolainen kiteyttää.